Naiset joita ajattelen öisin, Mia Kankimäki.

Naiset joita ajattelen öisin, Mia Kankimäki.

⭐⭐⭐⭐

"Mia Kankimäki istuu lentokoneessa matkalla Kilimanjarolle ja pelkää - mutta savannille on päästävä, sillä sinne meni myös rohkeudestaan kuulu Karen Blixen. Vihtiläisellä vintillä hän löytää 1800-luvun naistutkimusmatkailijat, matkustaa heidän kanssaan maailman ympäri, Japanin kautta Firenzeen. Historian unohdetuilta lehdiltä löytyy inspiroivia poikkeusnaisia, seikkailijoita ja taiteilijoita, jotka seurasivat omaa intohimoaan aikansa odotuksista piittaamatta - ja heidän jalanjäljissään tuntee itsekin uskaltavansa uusille reiteille."

▪️

Naiset joita ajattelen öisin alkaa vahvasti, ja alkuun ahminkin kirjaa vauhdilla. Kankimäki seikkailee Afrikassa Karen Blixenin jalanjäljissä ja toteuttaa näin myös minun unelmaani Afrikan savannista. Afrikan osuuden jälkeen kirjan tahti kuitenkin hidastuu, ja kiinnostus vähän lopahtaa. Karenin jälkeen muut yönaiset, kuten Kankimäki heitä nimittää, eivät enää tule niin tutuiksi ja tarinat jäävät irrallisiksi kokonaisuudesta kun heidän jalanjälkiään ei enää tarkemmin seurata. Toki ymmärrän että jotkut naisista elivät niin kauan sitten, että maailma on välissä muuttunut ja kaupungit erinäköisiä, joten jalanjälkiä ei niin vain seuratakaan.

▪️

Tästä huolimatta annan kirjalle neljä tähteä viidestä, sillä kirjan Afrikka -osuus on viiden tähden arvoinen vaikka loppu ei niin mieleeni ollutkaan. Pidän Kankimäen kirjoitustyylistä, teksti on helppolukuista ja selkeää. Masennusosioiden itseironian aikana tuli olo että meistä voisi tulla hyviä ystäviä, ajatukset olivat välillä niin samaa luokkaa. 😂

▪️