Empyreum -sarja

Hyppäsin jäljessä mukaan Siiveniskun matkaan, vahvasti esimerkiksi kirjakaveri Petran suositusten vuoksi. Toinen syy oli, että ajattelin että romantasia olisi kevyttä luettavaa. Miten väärässä olinkaan tämän suhteen! Luin viikossa kaikki kolme Empyreum sarjan kirjaa, eli Siiveniskun, Rautaliekin ja Myrskynsilmän. Nukuin todella vajaita yöunia, ja käytin aikalailla kaiken vapaa-ajan lukemiseen. Ensimmäinen kirja oli hengästyttävän upea, toinen oli traagisen upea ja kolmas oli hieno, mutta tuntui samalla, kuin omaa sydäntä olisi potkittu toistuvasti, henkihieveriin asti. Mutta kuten Petralle totesin, ykkönen ja kakkonen tekivät tästä matkan arvoisia!

Nyt olen syvällä sisällä tässä oranvanpyörässä, ja mietin vain, milloinkohan Yarros kirjoittaa lisää? Eihän tässä käy niin kuin Game of Thronesissa, että loppua ei vain ikinä tule (Dunne, älä anna tämän olla näin, ethän). Kuinkahan moni hahmoista vielä kuolee, ja tuleeko edes jotenkuten onnellinen loppu? Luulin että tämä olisi romantasiassa itsestäänselvää, mutta ei näköjään Yarrokselle!

Kirjoitan kirjoista arviot, kunhan olen hetken hengähtänyt ja lakannut nyyhkyttämästä Myrskynsilmän vuoksi. En ole ikinä ennen kokenut tällaista ”kirjakrapulaa” kuin nyt. Rautaliekin jälkeen olo on kuin rekan alle jääneellä. Päätä särki itkemistä ja en voi vain uskoa kaikkea tapahtunutta. Huh mikä kirjasarja!