Surutyö, Soili Poijula.

Surutyö, Soili Poijula.

Kirjapaja 2002.

"Sureminen on kenties ankarin työ, mitä ihminen koskaan joutuu tekemään. Vanhan surukäsityksen mukaan "onnistunut" sureminen edellytti, että surija irrottautui kuolleesta ja menneisyydestä; kyseessä oli eräänlainen unohtamisen teoria. Puhuttiin surun vaiheista. Soili Poijulan esityksen pohjana on uusi surukäsitys, jonka mukaan kahden läheisen kiintymyssuhde ei katkea kuolemaan eikä surutyön tehtävänä ole kiintymyssuhteen irrottaminen, vaan surutyössä kiintymyssuhde muuttaa muotoaan mielikuvien ja muistojen tasolla toimivaksi.

Kirjailija on psykologi, psykoterapeutti ja Suomen traumaterapiakeskuksen toimitusjohtaja."

Mietin vähän aikaa postaanko tästä kirjasta mitään, koska aihe on hyvin henkilökohtainen. Olen kuitenkin saanut aiemmista suremiseen liittyvistä kirjapostauksista kiitoksia, joten halusin jakaa myös tämän, ajatuksella että olen iloinen jos yksikin ihminen hyötyy tästä eikä joudu metsästämään näitä kirjoja yhtä kauan kuin minä. En myöskään halua enkä jaksa hävetä omaa suruani, vaikka lemmikkieläimen sureminen onkin varmasti joidenkin mielestä outoa.

Löysin tämän teoksen sattumalta kun selasin aiheeseen liittyviä kirjoja kirjaston hausta. Tämä tuli vastaan vasta monen sivun jälkeen, luultavasti koska kirja on jo melko vanha. Itse koin tämän hyvin hyödylliseksi tietokirjaksi surusta ja suremisesta, ja olisin toivonut että olisin lukenut tämän jo aiemmin. Kirjassa on tarkasti jaoteltu esimerkiksi surun eri vaiheet, oireet, tyypit ym. Se auttaa ymmärtämään omaa ja muiden surua. Lisäksi kirjassa puhutaan siitä miten yhteiskunnassamme vain tietyt surut ovat julkisesti sallittuja ja hyväksyttyjä, toiset eivät niinkään. 

Kirjan näkökulma on enemmän tieteellinen kuin lohduttava, mutta silti koin saavani tukea kirjasta. Uskoisin että tämä on myös kaikille sosiaali- ja terveystyön ammattilaisille arvokas teos työn tueksi.