Paperijoutsen, Anna-Kaisa Linna-Aho.

 Paperijoutsen, Anna-Kaisa Linna-Aho.

⭐⭐⭐⭐

"Kokematon helsinkiläistyttö Lydia tulee pulaa pakoon sukulaisiin maalle kesällä 1943. Täti Gunhild on Korpivuoren matriarkka, joka näkee kaiken. Hänen upseeripoikansa ovat sodassa, ja on tultava toimeen Annan, ei-toivotun morsiamen kanssa.

Lydia saa Annan asuintoverikseen, ja tytöt ystävystyvät. Anna on hyvä työihminen, jonka kauneus avaa ovet kaikkialle paitsi Gunhildin sydämeen. Pian upseeripojat ystävineen pääsevät lomalle, ja eläväinen Anna järjestää Lydialle yllätyksen.

Nuoria naisia ja miehiä iässä, jossa sydämet särkyvät. Voiko omaa kohtaloaan paeta?"

Linna-Aho vaikutti minut taas, kertomalla realistisesti ja koskettavasti Suomen sodanaikaisesta elämästä kotirintamalla. Hahmojen tunnelmiin on helppo samaistua ja uppoutua itsekin miettimään ovatko rakkaat siellä rintamalla kunnossa, mistä saadaan tarpeeksi ruokaa, mistä apua maatilan töihin. Ja toki mukana on arki-elämän ongelmien lisäksi myös yllätyksiä. 

Vaikka kävi niin että luin ensin tämän kirjan jatko-osan, Myrskylasin, niin se ei haitannut yhtään. Silti tämän kirjan loppupuoli yllätti täysin, vaikka tiesin mitä tulee käymään mutta selvästi en sitä miten kaikki tulisi käymään.

Minusta tämä ensimmäinen kirja oli eniten Annan ja Lydian, kun taas Myrskylasi on eniten Ellenin ja toiseksi Lydian teos. On hauska miten Paperijoutsen muutti näkökantaani joihinkin hahmoihin. Nyt Lydia vaikutti hemmotellulta, Valde taas kamalalta ihmiseltä. Myrskylasissa taas pidin Lydiaa itsenäisenä ja neuvokkaana, ja Valdea säälin.

Toivon kovasti, että sarja saa vielä jatkoa. Ehkä kolmannessa osassa saisimme enemmän Valden ja esimerkiksi Eedlan näkökulmaa?