Kerran valo katoaa, Paula Nivukoski.

 Kerran valo katoaa, Paula Nivukoski.

⭐⭐⭐

"Jatkosodan traagisten vuosien aikana nuorissa sydämissä sykkii sielunsyvä ikävä toisen luo. Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään. 

Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu."

Kerran valo katoaa on hyvin kaunis ja herkkä kirja, joka antaa perinpohjaisen kuvauksen millaista oli nuoren naisen elämä kotirintamalla jatkosodan aikaan. Lottatöitä oli kotonakin, rintamalle leivottiin talkoilla leipää, kudottiin sukkia ja paitoja, pidettiin Lottien kahvilaa. Kaikki tämä omien normaalien töiden ja miesten töiden lisäksi. Surulle ei paljon tilaa jäänyt, työt oli tehtävä vaikka suru-uutisia tuli. Mielestäni Nivukoski onnistui erinomaisesti välittämään kaiken tämän väsymyksen ja surun mutta myös toivon ja odotuksen lukijoille.

Dialogia enemmän kirjassa on mukana Kertun ajatuksenjuoksua ja kirjeenvaihtoa. Mielestäni Kertun ajatuksissa oli vaikea välillä pysyä kärryillä kun aihe vaihtui nopeasti, ja näitä ei liiemmin pohjustettu. Tämän vuoksi vuorottelin välillä äänikirjan ja e-kirjan välillä. Kirja on kirjoitettu murteella ja sitä oli mukava kuunnella, mutta kun halusin pysyä paremmin perillä tapahtumista oli pakko vaihtaa e-kirjan pariin.

Annan kirjalle kolme tähteä viidestä. Se on erinomainen kuvaus sodanaikaisesta elämästä, mutta jokin tässä jäi puuttumaan että kirja olisi vienyt minut mukanaan. Pidin myös loppuosaa sotavankeineen vähän huonosti pohjustettuna, kaikki kävi jotenkin liian nopeasti. Tästä huolimatta kyllä suosittelen kirjaa kaikille joita kiinnostaa kotirintaman elämä jatkosodan aikaan!

Otava 2022. Lukija Anna Saksman.