Kirje maalta: kootut runot. Eeva Heilala.

Kirje maalta: kootut runot. Eeva Heilala.

"Olen tavallinen nainen.

Kymmenen vuotta sitten kävin 

masennuksen mustimmassa laaksossa, 

siksi voin sanoa: 

ei elämä ole vain puhtaista

pensaista poimimista.

Enemmän elämä on karpaloiden keräämistä, kahlaamista syvällä suossa,

sormet palellen.

Arki on armotonta ainetta."

Tässä runoteoksessa on tärkeä pala sellaista historiaa mitä ei liiemmilti ole tallennettu, nimittäin suomalaisen maaseudun naisen elämää ja kokemuksia aina sotien jälkeisestä ajasta 1990-luvulle. Lapsesta morsiameksi, äidiksi ja emännäksi, työtä ja elämää  teollistuvassa maassa ja kaikki siltä väliltä. Heilala kuvaa karua arkea, mutta myös kauneutta. Kädet ovat työn väsyttämät ja vatsa raskausarpien peittämä, mutta lapsen kanssa tehdyt sämpylät ja vasikan pehmeä turpa tuovat iloa. Maalla työ ei lopu, varsinkaan naiselta, vaikka Suomi muuttui ja teollistui suuresti Heilalan aikana. Hänen teksteistään näkyvät hänen arkensa, rakkautensa, pelkonsa, elämänsä. Kaikki.

"Kun tuot minulle viimeistä vellilautasta 

älä katso, kun syön siivottomin suin 

älä vartioi käsieni vapinaa 

vaan rakasta minua.

Minäkin olen vienyt vellilautaset

siirtynyt sivuun

opetellut rakastamista."

💔😢

Lisää Eeva Heilalasta voi lukea tästä lehtiartikkelista: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/8afafa21-7370-52af-85e8-122da31a9278

Ps. Toki maaseudun elämästä kertovaan runoteokseen piti saada sopivat kuvat, näissä auttoi ihana ystäväni Veera-lehmä. Veeran korvamerkit peitetty yksityisyyden vuoksi, sillä hän ei ehdi viihdyttää fanijoukkojen virtaa näin laidunaikaan. 🐮🌱

Uskon että Eeva Heilala olisi pitänyt näistä ottamastani kuvista. ❤️🐄