Äidin oma, Pihla Hintikka.

Äidin oma, Pihla Hintikka.

"Nuori nainen saapuu pariisilaiseen sairaalaan synnyttämään anonyymisti, ja tyttö X annetaan adoptioon. 

22 vuotta myöhemmin luokkaloikan tehnyt psykiatri Eva näkee naisen jäävän metron alle ja tunnistaa tämän entiseksi potilaakseen.

Samalla moldovalainen lastenhoitaja Nadia etsii Pariisissa miestä, joka aikoinaan lupasi hänelle uuden elämän ja sitten katosi."

Tähän kirjaan on saatu yhtiin kansiin mahtumaan kolme täysin erilaista tarinaa, jotka kuitenkin nitoutuvat toisiinsa. Näiden kolmen erilaisen tarinan teemoina toistuu äitiys ja naisen oikeus omaan ruumiiseensa. Eri näkökulmista näytetään nainen äitinä ja nainen tyttärenä, nainen yksin ja nainen avioliitossa, maahanmuuttajanainen matalapalkkatyössä ja syntyperäinen ranskalainen nainen uraputkessa. Näiden kautta nähdään läpileikkaus Pariisilaisesta yhteiskunnasta, kun nämä naiset elävät samassa kaupungissa täysin erilaisia elämiä, aivan kuin eri todellisuuksissa.

Kirja alkoi melko hitaasti, mutta pala kerrallaan juonesta paljastetaan sen verran, että lukija saadaan koukkuun. Ja sen jälkeen ei kirjaa malttaisikaan päästää käsistään. Nyt voin myös todella sanoa, että loppu yllätti minut! Viimeisissä luvuissa kävi useampi asia joita en osannut arvata enkä spekuloida mielessäni lainkaan etukäteen. Isoimman paljastuksen arvasin, mutta useampaa pientä en. Ainut lisä mitä olisin tähän kirjaan toivonut, olisi ollut loppuun kohtaus vaikka puolen vuoden päähän, jotta saisin tietää missä Nadia on silloin. Hänestä kerrottiin lopussa kaikista vähiten, ja olisin halunnut tietää hänestä ja myös Olgasta lisää, miten heidän elämänsä jatkui. Mutta kaikkia vastauksia ei aina voi saada.

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille. Hintikan teksti pitää lukijan pauloissaan, ja hän osaa hienosti kutoa tärkeät teemat osaksi tarinaansa. En ole hetkeen lukenut näin yllättävää kirjaa, joten jos sinusta tuntuu että haluat kirjan joka vetää äkisti maton jalkojesi alta, niin tässä se nyt on!