Kirja-arvostelu: Polta nämä kirjeet, Alex Schulman.

 Polta nämä kirjeet, Alex Schulman

⭐⭐

Otava 2021. Kääntäjä Jaana Nikula.

"Kolme aikatasoa, kolme sukupolvea, yksi salaisuus."

Alex Schulman tuntee että hänessä on paljon vihaa. Hän tajuaa että viha periytyy suoraan hänen äitinsä puolelta suvusta, aina isoisä Sven Stolpesta. Hän alkaa selvittää asiaa tarkemmin apunaan kirjeitä, päiväkirjoja, kirjoja ja todistajia ja paljastaa vanhan kolmiodraaman josta kummunnut viha vaikuttaa yhä myöhempien sukupolvien elämään.

🔸

Tämä kirja oli melko rankka lukukokemus. Schulmanin isoisä oli arvostettu ruotsalainen kirjailija, mutta kun hänen tekonsa selviävät heräsi minussa inhoa, surua ja ahdistusta. Kirja sai miettimään miten moneen elämään yksi julma ihminen voi vaikuttaa.

🔸

Suhtaudun tähän kirjaan ristiriitaisesti. Minua surettaa kirjailijan isoäidin puolesta: hänen elämänsä oli hyvin vaikeaa, ja lopussa hän teki kaikkensa jotta kukaan ei tietäisi hänen tuskastaan, laittomasta abortista tai suhteesta, mutta viimeistään nyt se on yleistä tietoa. Kirjailijahan olisi voinut tehdä sukuselvityksen vain itselleen, mutta on valinnut jakaa sukunsa haavat lukijoiden kanssa. Toisaalta taas olen todella iloinen että kirjailija antaa sanat isoäitinsä kärsimykselle ja paljastaa maailmalle miten julma mies hänen isoisänsä oli, miten tämä tuhosi vaimonsa elämän ja miten hänen vihansa vaikuttaa vielä kaksi sukupolvea hänen jälkeensä. En osaa sanoa kumpi kanta voittaa mielessäni. En kannata salaisuuksia ja häpeää, mutta en myöskään paljastaisi niitä muiden puolesta. Kenellä loppujen lopuksi on oikeus kertoa toisen tarinaa? Ymmärrän että ihminen voi kirjoittaa esimerkiksi omasta lapsuudestaan ja sen tapahtumista, jolloin kertoo omaa tarinaansa johon toki liittyvät muut ihmiset. Mutta tässä kirjassa kerrotaan tarina jonka aikana kirjailija itse ei ole vielä edes elänyt. Se jää itseäni kaihertamaan.

🔸

Voi olla että suhtaudun asiaan liian vakavasti. Kirjan päähenkilöt ovat kuolleet jo jonkin aikaa sitten, joten salaisuudet ja sanat eivät heitä enää paina. Ja ymmärrän miten kivun aukikirjoittaminen voi auttaa. Schulmanin teksti sujuvaa ja hän analysoi hienosti tunteitaan. Arvostan myös hänen omistautumistaan (hän luki koko isoisänsä tuotannon ja kirjeenvaihdon) ja perusteellista selvitystyötään, sekä hänen rohkeuttaan avata asioita jotka monet muut jättävät pimeään.

🔸