Kirja-arvostelu: Threshing day, Rebecca Yarros.

Threshing day, Rebecca Yarros. 

Tätä kirjaa oli odotettu ja odotettu ja odotettu. Rebecca Yarrosin Erottelupäivä. Miten sitten kävi kun vihdoin pääsin tämän lukemaan:

Olenko pettynyt siihen, että tämä ei ole sarjan kirja numero 4, ja Violetin ja Xadenin tarina ei jatkunut tässä? 

Kyllä.

Rakastinko tätä, ja haluaisin lukea jokaikisen Basgiathin kadetin erottelutarinan? 

Kyllä.

Upposinko taas syvälle Empyreum-maailmaan ja kaikki muu tuntuu valjulta sen jälkeen? 

Ja vielä kerran kyllä.

13 erottelupäivän tarinaa, mutta miten vain 13 voisi ikinä olla tarpeeksi? Haluan heti lisää! Tämän kirjan myötä putosin taas kovaa ja korkealta takaisin Empyreumin maailmaan, jonka jälkeen mikään muu kirja ei tunnu oikein miltään. 

Erottelupäivä on kaikille Empyreum-faneille upea lukukokemus. Jos sarjaa ei ole aiemmin luettu, tästä tuskin saa kovin paljon irti. Mutta kun tietää kaiken mitä edellisissa osissa on tapahtunut, on tämä esiosa mukava lisäys. Ja teksti on tottakai tuttua Rebecca Yarroksen laatua, johon ei vain voi pettyä, niin suuria tunteita laidasta laitaan hän saa punottua tavallisten sanojen sisään.

Yllättäväksi lempparikseni nousi Sloanen tarina - samaistuin hänen tuskaansa menetyksen jälkeen. Tämä yllätti, sillä esimerkiksi Rautaliekissä en aluksi juurikaan Sloanesta pitänyt (lämpesin kyllä hänelle vähän myöhemmin). Tämän tarinan myötä ymmärrän häntä paljon paremmin! Samoin Dainin hahmo saa nyt enemmän ymmärrystä osakseen minulta, kun kuulin lisää hänen taustastaan. 

Tarinoista itkettävimmät olivat Sloane ja Imogen, sekä tavallaan myös Garrick. Kovasti odotan, että kaikki he pääsisivät enemmän ääneen sarjan jatko-osissa. Kuitenkin jokainen kirjan tarina oli minulle tervetullut lukukokemus, ja vaikka kaikki eivät niin voimakkaita tunteita aiheuttanetkaan, niin ilolla luin nämä kaikki. Toki myönnetään, että lukisin tästä aiheesta ihan mitä vain Yarros sattuu kirjoittamaan.