Kirja-arvostelu: Talviyön valtakunta, Sarah J. Maas.

Talviyön valtakunta, Sarah J. Maas.

Valtakunta -sarjan neljäs osa jakaa reilusti mielipiteitä. Osa kokee, että tämä on täysin turha kirja missä ei tapahdu yhtään mitään. Osa taas, että se juuri on kirjan pointti, antaa hahmoille ja lukijoille hengähdystauko kaiken kolmannen osan draaman jälkeen. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon! Pituuden puolesta teos toki on pikemminkin novelli kuin kirja, ainakin kun vertaa saman sarjan muihin teoksiin, mutta itse koin tämän rentouttavana lukemisena. 

Talviyön valtakunnassa seurataan tuttujen henkilöiden valmistautumista talvipäivän seisaukseen. Pidin siitä, että kertojana vuorotteli eri henkilöitä. Talvipäivän lahjoista ja niiden jatkuvasta ostamisesta oltaisiin voitu vouhottaa hieman vähemmän, mutta ajattelen että ehkä tällä yritettiin tuoda iloa ja juhlan tuntua synkän sodan jälkeen. Feyren käytös oudoksutti välillä, hän oli niin välinpitämätön esimerkiksi Lucienia kohtaan, eikä tätä käytöstä mielestäni pahemmin selitelty. Voisi toki olettaa että sodan raskas verho on yhä heidän kaikkien päällä ja vaikuttaa käytökseen, mutta koska kirjailija ei tätä mainitse niin voin vain tehdä omia oletuksia. Tämän vuoksi olisin toivonut tekstissä vähän tarkempaa analyysia tunteenpurkauksista ja niiden juurisyistä. Toivottavasti tätä olisi enemmän seuraavassa kirjassa!

Ps. Tunnustan, en yhäkään pidä Nestasta. Siksi pidänkin nyt vähän taukoa, ennenkuin luen sarjan seuraavan osan, eli hänen tarinansa.