Kirja-arvostelu: Okaruusujen valtakunta, Sarah J. Maas.

Okaruusujen valtakunta, Sarah J. Maas.

Nuori Feyre on köyhä ihmistyttö, joka yrittää metsästämällä ruokkia ramman isänsä ja siskonsa, joista toinen on itsekeskeinen hirviö ja toinen naiivi ja avuton (huom, tämä on oma lisäykseni). Feyre ampuu erehdyksessä suden muodossa olleen haltian, ja velkansa maksaakseen hänet viedään rajan yli Prythianiin, haltioiden valtakuntaan, jonka taikamuuri erottaa ihmisten maailmasta. Tämä alkuosa kirjasta on äärimmäisen hidastempoista ja suoraan sanottuna tylsää, ja saa pohtimaan miten tätä jaksaa lukea.

Asiat kuitenkin onneksi paranevat! Kevään hovissa Feyre huomaa, että haltiat eivät ehkä olekaan niitä pahoja ihmisiä syöviä hirviöitä, joina hän on heitä tottunut pitämään. Hän on juuri oppimassa luottamaan hyvyyteen, kun se kaikki vedetäänkin pois. Ja siitä alkaakin kirjan paras osuus, kun tämä ihmistyttö lähtee keskelle helvettiä etsimään rakastamaansa haltiamiestä.

Luettuani Myrskynsilmän olin syvällä epätoivon syövereissä odottamassa, että Rebecca Yarros joskus kirjottaisi lisää ja päättäisi sarjansa. Onneksi ystäväni suositteli, että aloittaisin Maasin Valtakunta -sarjan, luvaten, että nämä eivät ole yhtä rankkoja kuin Empyreum. Tämä on onneksi pitänyt ainakin toistaiseksi paikkansa. 😂

Okaruusujen valtakunta keskittyy suurimman osan kirjasta fantasiamaailman rakentamiseen juonen etenemisen sijaan, joten se vaatii lukijalta kärsivällisyyttä ja tahtoa syventyä Maasin luomaan maailmaan. En ole maailman kärsivällisin ihminen, mutta luotin, että tässä kohtaa se kannattaa, kun muut lupailivat että kakkoskirjassa tarina alkaa kunnolla. Mutta viihdyin kyllä tämän ensimmäisenkin kirjan parissa, tämä oli kuin asketta rankempi ote kaunotar ja hirviö -tarinasta! Ja kyllä, meno paranee kakkosessa, siitä arvio tulossa pian.

#okaruusujenvaltakunta #sarahjmaas #acourtofthornsandroses #acotar