Kirja-arvio: Biegga ja yöttömän yön salaisuus, Annika Welling.

Biegga ja yöttömän yön salaisuus, Annika Welling. 

"Pohjoisen valoisan kesäyön hiljaisina tunteina Biegga kohtaa saunatonttu Tuiman, joka kertoo hänelle mustaksi muuttuneesta Tonttupuusta. Utelias husky haistaa ilmassa uuden seikkailun ja ennen kuin hän huomaakaan, on hän jo matkalla salaiseen taikametsään - Pohjuskaiseen.

Avukseen seikkailulle Biegga saa tonttujen lisäksi vanhan ystävänsä, tomeran kuukkelin Säteen, ja törmää matkan varrella myös Korvatunturin väkeen, vuodenaikojen vartijoihin sekä sammalkorvaisiin riesoihin."

Biegga-sarjan toisessa osassa Annika Welling vie meidät takaisin maagiseen pohjoiseen, ja tutustuttaa vanhaan legendaan tottujen alkuperästä. Vaikka kyseessä on lastenkirja, oli tämä hieno lukukokemus myös aikuiselle. Kansien välissä oli taruja, kekseliäitä yllätyksiä, ja sydäntä koskettavaa äidinrakkautta. Kuvittajan Miia Taivalkosken työ ansaitsee myös erityismaininnan, sillä tarinan kuvitus on jälleen upean värikästä ja yksityiskohtaista. 

Kuten ensimmäisessä osassakin, Biegga käsittelee jälleen lapsille sopivalla tavalla tärkeitä aiheita, kuten yksinäisyyttä ja vanhemman ja lapsen keskinäistä suhdetta. Rakastan tätä, miten Welling osaa tuoda merkittäviä asioita osaksi ihastuttavaa satua. Lisäksi ihastutti, miten tässä tutustutaan vanhoihin legendoihin ja taruolentoihin, kansanperinteistä tuttuihin, joista ei paljoa tätä nykyä puhuta. On arvokasta siirtää tätä kulttuuritietoa eteenpäin.

Sininen Jättiläinen 2024. Kuvittaja Miia Taivalkoski.