Hylynryöstäjän tytär, S.K.Tremayne.

Hylynryöstäjän tytär, S.K.Tremayne.

"Oikeuspsykologi Karenza Bay ottaa vastaan tehtävän auttaa kahta lasta, joiden äiti on kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Äidin kuolemasta lähtien lapset ovat käyttäytyneet oudosti, ja heidän arvoitukselliset lausuntonsa viittaavat siihen, että he saattavat tietää jotain äitinsä kuolemasta – jota poliisi ei ole onnistunut ratkaisemaan. Kun Karenza asettuu perheen vanhaan kartanoon Länsi-Cornwallin syrjäiseen kolkkaan, hän huomaa, että tapaus on paljon monimutkaisempi ja vaarallisempi kuin mikään mitä hän on aiemmin kohdannut."

Olen aiemmin lukenut S.K.Tremaynelta hänen kirjansa Jääkaksoset ja Tulilapsen, ja näistä pidin. Jännityskirjallisuus jossa on mukana ripaus yliluonnollista toimii minulle erinomaisesti. Mutta valitettavasti Hylynryöstäjän tytär ei kolahtanut kuten kirjailijan aiemmat teokset. Tarina alkaa ensin vahvasti, mysteerillä joka jää kutkuttamaan lukijan mieleen. Mutta heti sen jälkeen kirja onkin melkoista rämpimistä yli puoleenväliin asti. Ainut syy miksen lopettanut kesken, oli halu saada tietää miten mysteeri ratkeaa, ja koska ajattelin, että kyllä tämä vielä tästä paranee (noh, ei parantunut). 

Myönnän mielipiteeseeni vaikuttaneen, että kirjan päähenkilö Karenza ärsytti minua aivan suunnattomasti. En ymmärrä miten voisi ikinä olla ok, että terapeutti kertoo asiakkaiden salaisuudet myös mummolleen "koska kyllähän kaikki kylällä nämä tietävät" ja kyselee asiakkaistaan lisää pubilla "koska kyllä kaikki tietävät mille perheelle työskentelen, ja puhun vain lapsista A ja B enkä sano nimiä". Jäi hyvin epäselväksi oliko Karenza oikeasti oikeuspsykologi, vai kaikille juoruileva lastenhoitaja? Tämä epävarmuus vaikuttaa koko kirjan ideaan mielestäni.

Otava 2025. Kääntäjä Ilkka Rekiaro.

The Wrecker's Girl