Metsän peitto, Linnea Kuuluvainen.

Metsän peitto, Linnea Kuuluvainen.

Metsän Peitossa käydään rinnakkain kahta tarinaa. Kirja alkaa vuonna 2084. Ingrid elää tarkasti vartioidussa Valtiossa. Valtiolla on pulaa kaikesta ja siellä eletään tiukasti muurien sisällä, jonne uhkaava luonto on ihmiset ajanut. Epätoivoisena Ingrid ottaa vastaan paikan Suopursu -tutkimisryhmästä, joka lähtee selvittämään voisivatko ihmiset elää Valtion muurien ulkopuolella.

Toisessa tarinassa taas on vuosi 2060, ja Turussa on täysi sekasorto. Nuori Edla joutuu eroon läheisistään ja yrittää pärjätä yksin muuttuneessa maailmassa.

Tämä kirja teki minuun syvän vaikutuksen, ja herätti aivan valtavasti erilaisia tunteita: toivoa ja kapinaa, toisaalla taas pelkoa ja epävarmuutta. Lisäksi mukana on maaginen voima, ihmiskuntaa vastaan vastaiskun tehnyt luonto. Parhaimmillaan kirjassa ollaankin, kun kirjailija kuvailee luontoa, ja etenkin metsän peittoa ja sen mysteerejä. Kirjan aikana itselleni heräsi paljon kysymyksiä, ja kaikkiin ei tullut vastauksia, vaan nekin jäivät metsän peittoon.

Aluksi kirjalla kestää hetki päästä vauhtiin, mutta pian asiat etenevät nopeasti. Luvut ovat melko lyhyitä ja vaihtelevat Ingridin ja Edlan tarinoita. Kirjan alussa minusta tuntui hyvin yksinkertaiselta erotella kuka kirjassa on paha ja kuka hyvä, kuka sankari ja kuka sortaja. Mutta loppua kohden mietin, voiko tätä alussa niin kovin selvältä tuntunutta jakoa edes tehdä? Vai onko tässä tarinassa vain katastrofien ja diktatuurin rikkomia ihmisiä, jotka yrittävät vain jokainen selviytyä miten parhaiten taitavat? Loppua kohden juoni menee hieman sekavaksi, joka tosin kuvastaa hyvin henkilöiden särkymistä. Tästä huolimatta Kuuluvaisen taidokas teksti pitää lukijan otteessaan loppuun asti, eikä päästä lukijaa helpolla. Kaiken kaikkiaan tämä on mahtava esikoisteos, jota suosittelen kaikille. Jään innolla odottamaan Kuuluvaisen seuraavia teoksia.