Isoäiti tanssi sateessa, Trude Teige.

Mainos / arvostelukappale saatu kustantajalta, kiitos WSOY!

Isoäiti tanssi sateessa, Trude Teige.

”Juni palaa sukutaloonsa norjalaiselle saarelle ja löytää valokuvan isoäidistään Teklasta saksalaisen sotilaan rinnalla. Kuka mies oikein on, ja mitä Teklalle tapahtui natsimiehityksen aikana ja sodan jälkeen? Kysymys vie Junin tutkimusmatkalle historiaan ja kolmen sukupolven naisten suhteisiin ja salaisuuksiin.”

Jos sinun maasi miehitettäisiin sodassa, voisitko kuvitella rakastuvasi viholliseen? Millaiset seuraamukset tällä olisi sinun, sinun perheesi, lastesi ja lastenlastesi kannalta? Kumpi on suurempi, rakkaus vai häpeä? Näitä aiheita käsitellään Trude Teigen romaanissa Isoäiti tanssi sateessa. Kirja on fiktiota, mutta se on silti tunteikas kertomus osasta Norjan ja Saksan historiaa, erityisesti norjalaisten naisten historiaa. Saksalaisten matkaan lähteneitä naisia ei missään kohdeltu hyvin, mutta pohjoismaista Norja taisi ottaa tässä jyrkimmän kannan.

Kirja etenee kahdessa eri aikatasossa, Teklan muistoissa ja Junin selvitystyössä nykypäivässä. Haluaisin melkein erotella tämän kirjan kahdeksi eri kirjaksi, ja arvostella ne erikseen. Historiaosuudelle eli Teklan tarinalle antaisin viisi tähteä, ylistäisin ja harmittelisin vain että se jäi hieman kesken. Olisin halunnut kuulla hänen tarinastaan vielä vuosia lisää. Nykyajassa kulkevalle tarinalle en taas niin paljon tähtiä antaisi. Jotenkin Junin valinnat ja päätökset tuntuivat epäuskottavilta, ja alun jälkeen Juni jäi hahmona jotenkin etäiseksi. Nykypäivän juonesta arvostin kuitenkin sitä, miten siinä suoraan käsiteltiin häpeän siirtymistä sukupolvelta toiselle, ja osoitettiin miten esimerkiksi toinen maailmansota vaikuttaa vielä monen sukupolven taakse. Kuinkahan paljon Suomessakin kannetaan muistoja sodasta vielä sukupolvelta toiselle?

Vaikka pidin tästä kirjasta erittäin paljon, niin koen että kokonaisuutena kirjan loppu olisi kaivannut hiomista. Liian moni asia jäi kesken, ja jotenkin lopun yhteen nitominen hoidettiin helpoimman mahdollisen vaihtoehdon kautta. Se ei poista sitä faktaa että tämä on hieno romaani, mutta sen laatu olisi tasaisempi jos loppua olisi kirjoitettu ja parannettu enemmän. Näkisin mielelläni Teigen kirjoittavan vielä lisää historiallisia romaaneja, sillä hänen tekstinsä on helppolukuista ja mukaansatempaavaa, ja hän osaa hienosti liittää historialliset faktat kuvitteelliseen kertomukseen.

Suomentaja Saara Kurkela